Ruutihan astutettiin siksi, että saisin siitä itselleni sen sinisen nartun, josta jo vuosikaudet olen haaveillut. Ruuti aloitti juoksun miltei samantien meidän Tinja-tytön syntymän jälkeen. Halusin tehdä pennut nyt, koska olin itse päivät kotona äitiyslomalla ja minulla oli aikaa touhuta niiden kanssa. Siltikin, jo ennen astutusta, päässä jyskytti ajatus, ettei nyt olisi oikea aika pennulle. Siis sille omalle pennulle. Yllätyksekseni Ruuti pyöräytti viisi merleä ja tavallaan "humalluin" niistä. Ajattelin, että pakkohan näistä on joku jättää, kun kerran niitä noin monta tuli. Niin.. pakko.. mikä pakko? Viikot vieri ja oli aika tehdä päätöksiä. Järjen ääni sanoi, että ei ole mitään järkeä tähän elämäntilanteeseen ottaa toista narttua, kahden pallillisen uroksen seuraksi. Elämä olisi jatkuvaa eristämistä ja se on vihoviimeinen asia, jota nyt kaipaan. No jätetään sitten uros. Kahdesta uroksesta loppujen lopuksi Tuuri vei voiton. Tai olihan se alusta asti selvää, mutta sen myöntämiseen meni aikaa.
Nyt on muut pennut lähteneet maailmalle ja Tuuri on enää jäljellä. Tuuri on ihana pentu. Sillä on ihana, avoin ja äärimmäisen valloittava luonne. Se olisi kaikin puolin se minun pentuni. Paitsi, ettei sen kivekset ole vielä laskeutuneet. Oikeastaan se sai minut miettimään asiaa vähän laajemmalta kantilta ja tajusin, että minun ei ole mikään pakko jättää pentua kotiin. Mulla on kaksi pientä lasta, toinen on ihan vauva.. Minulla on myös kolme koiraa, joista kahden kanssa harrastetaan ja kumpakaan ei toivottavasti ole ihan pian jäämässä eläkkeelle. Eihän mulla riitä aika mitenkään enää pentuun, saati kolmanteen harrastuskoiraan. Neljä koiraa on paljon kelle tahansa, saati lapsiperheelle. Mä en halua ottaa koiraa sohvankoristeeksi..
Näinollen päätettiin yksimielisellä päätöksellä luopua Tuurista. Se kirpaisee ja kovaa, mä rakastan tuota pentua koko sydämestäni, mutta nyt on aika siirtää tunteet taka-alalle ja ottaa se järki käyttöön. Jos mulla jää näistä kolmesta koirasta ja kahdesta lapsesta joskus ylimääräistä aikaa, niin voihan sen ajan käyttää vaikka ihan itseeni ;)
Eli siis, lyhyemmin. Taikatomun Tuuri Onnenpoika "Tuuri" etsii ikiomaa aktiivista ja rakastavaa kotiaan.

Hei!
VastaaPoistaSitä vierähtikin reilu tunti blogisi parissa, sinulla on hienoja koiria!
Tuuri-pojan kanssa tilanne on varmasti tunteita täynnä. Laitoinkin itse s.postiinne mailia asiasta. Toivottavasti löytyy pojalle hyvä koti!
Terveisin Joensuusta.