perjantai, 9. joulukuuta 2011

Ruun mammaloma loppui.

Ensimmäisenä ilmoitus, että Tuuri Onnenpoika on löytänyt kodin. Mä en olisi uskonut näin kirjoittavani, en olisi uskonut sitä edes myyväni, mutta näillä mennään. Kadun sitä joka toinen minuutti ja sitten taas palaan maan pinnalle ja totean, ettei mulla ole aikaa pennulle ja ettei meidän laumassa nyt vaan ole paikkaa pallivikaiselle urokselle. Ja juu, tiedetään.. Ne pallit voi vielä tulla ja toivottavasti tulisikin, mutta jos ne ei tulekaan, niin mun on aina vaan hankalampi siitä luopua, mitä kauemmin sitä tässä katselen. Tuuri pääsee kuitenkin hyvään kotiin, jossa sille on aikaa ja se on tärkeintä!

Olin viime lauantaina vetämässä pentutreenejä. Mammakoira Ruu pääsi ensimmäistä kertaa esteille sitten... öö.. no erittäin pitkän ajan. Ruu oli täynnä virtaa ja lähinnä sen tekemisen voi tiivistää tähän: "väyväy, räyhräyh"... No osasi se silti jotain vielä, mutta onhan se melkoisen hiomaton timantti ja vaatii ihan mielettömästi töitä. Toivotaan siis pitkään pinnaa, joka on kyllä viime aikoina ollut melkoisen hukassa. Noh, ehkä se löytyy. Kirjallinen treenisuunnitelma Ruutille on hautumassa, jahka saan lisää käsitystä siitä, mitä se osaa.. tai lähinnä muistaa.

Itsenäisyyspäivä vietettiin hieman erilaisissa merkeissä kuin yleensä. Linnan juhlia ei tullut seurattua, mutta sen sijaan tuli käytyä Kim Kurkisen agilitykoulutuksessa Riihimäellä. Sirpa oli järjestänyt pikkujoulut pilvimarjalaisille ja Kitkahan kuuluu tähän jengiin. Tuula halusi jonkun matkakaveriksi (kuskiksi) ja mä lupauduin lähtemään. Tuuri-poika oli matkassa mukana ja täytyy taasen kehaista pikku-miestä, se on niiiiiin reipas! Se kulki hallissa häntä pystyssä ja morjesti kaikkia, niin ihmisiä kuin koiria. Sillä oli hauskaa. Ihana muru! Sumpan kanssa osallistuttiin koulutukseen ja tulipa taas todistettua, ettei me mitään osata.. Tai siis mä en osaa. Ihan hävetti! Saatiin kuitenkin hurjan hyvää treeniä ja vinkkiä tulevaan. Tykkäsin kyllä hirveästi koulutuksesta!

Torstaina käytiin hallilla treenaamassa, mutta kiireessä en kerennyt tehdä mitään suunnitelmaa ja sen kyllä huomasi. Tuntui ihan hölmöltä koko "treenaaminen" ja käteen jäi lähinnä tunne, ettei tehty mitään tai ainakaan opittu. Ruutikin oli taas mukana ja kartoitin sen osaamista vähän enemmän. Takaakierrot se osaa hyvin. Putkeen irtoaa mistä vain, jos semmoinen on vaan näkyvissä (putkihullu siis). Suoralla etenee hyvin ja siis kaiken kaikkiaan irtoaa hyvin. Namialusta vaihtuu namikuppiin.

Lisenssi on ensi vuodelle ostettu. Ja koska itsenäisyyspäivä vietettiin agilityn parissa, niin vietetään sitten uusi vuosikin.. 1.1. Sumu starttaa Hyvinkäällä. Joulun ajattelin olla kotona.


2 kommenttia:

  1. Voi kun itsekin oppisi suunnittelemaan treenit etukäteen niin ei tulisi noita epäonnistuineita surkean fiiliksen treenejä niin paljon... Tiedän suurinpiirtein mikä ei suju ja mikä sujuu, mutta silti on niin vaikee suunnitella mitä treenaa... ehkäpä minäkin kehityn kouluttajana jahka oikein vauhtiin pääsen näiden kolmen kanssa ;)

    VastaaPoista
  2. Heidi, eikös just "kurssilla" puheltu koulutussuunnitelmasta ;) Nyt vaan suunnitteleen..
    Pia

    VastaaPoista